Viime vuoden tammikuun Suosikista löydät kuvan Madmen- yhtyeestä. Kuvatekstissä sanottiin yhtyeen hallitsevan Lounais-Suomea ja lisäksi siinä lueteltiin poikien nimet: Bert Karlsson, Jukka Laurikko, Matti Laurikari, Olli Lundstedt, Markku Nurmela. Nyt runsaan vuoden kuluttua yhtye hallitsee yhä Lounais-Suomea, tosin entistä vahvemmin, mutta se tekee pop-musiikillisia ristiretkiään myös jo melko kauas itään. Tämä kuulostaa tietysti ainoastaan luonnolliselta. Miksei nyt yksi Madmen mahtuisi monien muiden joukkoon. Sensijaan aivan luonnottomalta kuulostaa - muihin suomalaisiin kitara bändeihin verrattuna - se, että tämänpäiväiseen Madmen-yhtyeeseen kuuluvat yhä nuo viisi edellämainittua poikaa. Vahvistukseksi on tosin viime syksynä otettu kuudes jäsen, Henry Jansén (Go-Go-companyn luvalla Janseen!).

Jos lähdemme puolustelemaan hiljaista haavettamme MIKSEI JUURI MADMEN, painotamme ensimmäiseksi totuutta, että Madmen on jo osoittanut olevansa varsin kestävä yhtye. Vaikka poikien suosionkäyrä ei ole tehnyt mitään yllätyksellistä hyppäystä ylös korkeuksiin, eivät pojat ole kyllästyneet toistensa seuraan. He haluavat tulevaisuudessa- kin jatkaa yhdessä samassa kokoonpanossa eteenpäin (Matti Laurikari: mennä eteenpäin on yhtä kuin mennä ylöspäin). jos ottaisimme huomioon kaikki suomalaiset kitarayhtyeet ja tutkisimme, kauanko niiden kokoonpano on pysynyt samana, selviäisi varmasti, että Madmen kuuluu kaikkein pitkäaikaisimpiin yhtyeisiin. Siitä siis pojille ensimmäinen suuri plussa. Madmen on kokoonpanoltaan tyypillinen kitarayhtye. Siihen kuuluu basisti (jukka Laurikko), rytmikitaristi (Markku Nurmela), soololeijona (Bert Karlsson) sekä rumpali (Matti Laurikari). Pieni erikoisuus on se, että varsinaisia laulusolisteja on kaksi: Olli Lundstedt ja Henry jansen. Laulamisen ohella he käyttelevät laulusolisteille tyypillisiä aseita, kuten maracaseja ja tamburiinia. Myös Markku ja Bert vaikttavat laulullaan yhtyeen esityksiin. Laulavia jäseniä on siis neljä. Silti ei Madmeneillä ole mitään tekemistä seuraavanan tarinan kanssa Olipa kerran kitarayhtye, joka omisti neljä mikrofonia. Tullessaan esiintymään yhtyeen jäsenet asettivat mikrofoninsa komeasti riviin, ja kun esiintyminen alkoi, asettui jokaisen mikrofonin taakse komeasti yksi poika. Nuori yleisö oli haltioissaan:jopa on loistava yhtye. Suurenmoista. Peräti neljä poikaa osaa laulaa. ja niin nuori yleisö puhui kauan fantastisesta yhtyeestä, jossa peräti neljä poikaa osasi laulaa. jostain syystä se nuori yleisö ei kertaakaan maininnut, että kaikki neljä poikaa lauloivat täsmälleen samaa ääntä... Yiimeisimpänä ja selvimpänä syynä laulupuolen ylenmääräiseen korostamiseen ovat Beach Boysit ja ennen kaikkea heidän levynsä "Good Vibrations". Yleisö asentaa korvansa kuulemaan vain laulun ja arvostelee yhtyettä sitten miten arvostelee. Lähdettiin puhtaasta rautalankailusta.

Sitten tuli älypää john Lennon kumppaneineen ja osoitti, miten laulu ja kitarointi voidaan hienosti yhdistää toisiinsa. Nyt on heilahdettu vahvasti laulun lumoihin. Madmenin mielestä on menty jo hieman liian pitkälle: yhtye voi soittaa melao rennosti pieleen, kunhan vain laulupuoli on sykähdyttävä. . Madmenien ohjelmisto ei ole mitenkään mullistava. Siihen kuultu mm. Beach Boysien, Beatlesien, Holliesin ja Zombiesien kappaleita. Joitakin lauluja on ollut ohjelmistossa mukana melkein alusta lähtien, mutta yleensä pojat pyrkivät kehittämään jatkuvasti ohjelmistoaan ja harjoittelevat mahdollisuuksiensa mukaan uusia kappaleita. Mieluiten he valitsevat jonkin oikein vaikean sävelmän, sillä suurinta tyydytystä heille tuottaa vaativan laulun oppiminen ja sitten sen esittäminen. Jo ohjelmiston valinnan perusteella huomaa, että myös Madmenit aikaansa seuraavina ovat kiinnostuneita mahdollisimman vahvasta laulupuolesta. Kuitenkaan he eivät anna soittamisen taantua laulun kustannuksella. Elämme sittenkin vielä laulu- ja soitinyhtyeiden aikaa. Muiden kitarayhtyeittemme tapaan myös Madmen etsii vielä linjaansa. Se esittää nimekkäiden yhtyeiden sävelmiä ja pyrkii pääsemään esityksissään mahdollisimman samankaltaiseen lopputulokseen kuin esikuvansa. On hyvin vaikeata löytää sitä kapeata, kapeata tietä, joka voi taata täydellisen onnistumisen. - Olli Lundstedt: - Henkilökohtaisesti pidän valtavasti bluesista. Jos minä saisin yksin päättää, esittäisin mieluiten juuri bluesia. - Matti Laurikari: - Minun mielestäni ei pitäisi jäädä liian suppealle alueelle. Olisi parasta esittää mahdollisimman monentyylisiä sävelmiä. - Henry Jansen: - Kaikkein parasta olisi tietysti, että voitaisiin luoda ihan oma Madmen-tyyli - ehkä omien sävellysten avulla. - Jukka Laurikko: - Olisi kyllä hienompaa esittää omia sävellyksiä kuin vain kopioida toisia. (Hellevi Jussila)